Jalostusta ihmisen iloksi

Hotellin työntekijä ruokkii ahveniaan keitetyllä riisillä Bangkokissa. 

Taistelukaloja myynnissä Thepprasit-markkinoilla.

Koiraita kaupan.

Taistelukalat yksiöissään.

Pattaya Betta Teamin kaloja 2011.

Tähän Thaimaasta hankittuun kasviin kaivattaisiin tunnistusapua.

Paikallisten akvaarioliikkeiden ja tavaratalojen akvaariotarvikkeet ovat yleensä kiinalaisia ja varsin heikkolaatuisia, mutta tietysti edullisia. Parempitasoisista liikkeistä voi toki löytää esimerkiksi Fluvalin ulkosuodattimia varsin kohtuulliseen hintaan. Kalanruoat ovat raetyyppisiä, mutta nekin varsin heikkoja laadullisesti Euroopassa käytettäviin verrattuna. Proteiinipitoisuus on niissä alhainen. Ulkoaltaissa ruokintaan käytetään myös keitettyä riisiä. Kalanruokia ei kannata Suomeen tuoda. Ne eivät yleensä meidän kaloillemme maistu. "Pahkapäisille" kaloille on omat erikoisruokansa. Suomalainen akvaristi voi kuitenkin löytää esimerkiksi edullisen haavin vaikkapa tavallisesta tavaratalosta. Juuri mitään muuta ei kannata hankkia, jollei sitten innostu muovikasveista.

Thaimaa osaa yllättää vuosi vuoden jälkeen. Vaikka akvaarioharrastaja Suomesta voi tuntea joskus inhoa ja kauhua liikkeissä käydessään, täytynee kulttuurieroihin suhtautua kuitenkin avoimin mielin. Koskaan ei tiedä mitä seuraavasta altaasta löytyy.

Akvaarion pitää olla värikäs ja erikoinen

Makean veden kaloista yleisimpiä myynnissä olevia ovat: kultakala, miljoonakala, platy, tiikeribarbi, taistelukala, koi, haibarbi, Garra rufa ja lehtikala. Näiden hinnat vaihtelevat välillä 0,15-1,00 euroa. Monneista näkee yleisimmin kuparimonnisen albiinomuotoa ja jotain, ilmeisesti aika suureksi kasvavaa, plekolajia, joka muistuttaa poikasena tummaleväplekoa. Yksittäisinä kappaleina kaupan on usein myös pangasiusta ja tiikerilapamonnia. Lähes poikkeuksetta kallein makean veden kala akvaariokaupoissa on aasianarowana, joka melkein täysikasvuisena ja hyväkuntoisena voi maksaa jopa yli 70 euroa, mutta pienempiä vaaksan mittaisia yksilöitä saa toki alle kahdenkymmenen euron. Yksilöiden väliset hintaerot ovat arowanojen kohdalla suuret. Asiantuntemus ja kiinnostus arowanoihin voi johtua myös siitä, että lajia pidetään jollakin tapaa pyhänä. Aasianarowana on luonnossa käynyt harvinaiseksi, mutta ainakin sertifikaattien mukaan kauppojen kalat ovat nykyisin Thaimaassa kasvatettuja.

Bangkokin hanaveden vesiarvot olivat kesäkuussa 2012 seuraavat: Nitriitti ja nitraatti 0, GH 7d. KH 6d. pH 6,8. Vesi on siis kovempaa kuin Suomessa. Pattayalla Chonburissa vedenlaatu oli heikompaa: Nitraattia 10mg litrassa ja nitriittiä 0,5mg litrassa. GH oli 4d, KH 10d ja pH 6,8. Akvaarioiden vesikemiaan vaikuttaa merkittävästi yleinen altaiden kasvittomuus sekä kemikaalien runsas käyttö. Akvaristit käyttävät Thaimaassa lääkkeitä ennaltaehkäisevästi, ilman että akvaariossa olisi ilmennyt varsinaisesti ongelmia. Kemikaaleja käytetään myös vihersamentuman ennaltaehkäisyyn. Kemikaalien sisältöön ei pääse tutustumaan, jollei taida paikallista kieltä. Pattayalla erään kultakala-akvaarion vesiarvot olivat seuraavat: Nitriitti 0,5 ja nitraatti 10, GH 4d. KH 0d. pH 6,4. Arvot poikkeavat siis merkittävästi käytetyn hanaveden vesiarvoista.

Akvaariokasveja käytetään Thaimaassa lähinnä ulkomaljakoissa ja -altaissa. Erilaiset lumpeet, lootukset, pistiat ja tietty vesimiekkalaji ovat varsin yleisiä. Vesiruttoakin löytyy pikkumaljakoista, mutta sitä ei juuri tunnista, koska se kasvaa ulkomaljakoissa pinnalla hyvin vaalean värisenä. Suomeen tuotuna tämä egeria-laji muuttuu nopeasti vihreämmäksi. Se poikkeaa kasvutavaltaan Suomen lajeista sikäli, että se kasvaa pohjaa pitkin, kun sen istuttaa hiekkaan. Thaimaalaisia vesimiekkoja voi ostaa joiltakin toreilta myös pieniin kantoihin istutettuina. Nämä pienet taimet kasvavat vuoden parin sisään noin 60-senttisiksi ja lehdet kasvavat pääosin pinnan yläpuolella. Mikäli kasveja tuo suomeen on tietysti oltava tarkkana erilaisten kontaminaatoiden suhteen ja kasvit tulisikin käsitellä huolellisesti alunalla. Multaa ja maa-ainesta ei tulisi ottaa mukaan lainkaan.

Suurin osa myytävistä akvaarioista on Thaimaassa varsin pieniä, jopa vain kymmenlitraisia. Muutaman sadan litran akvaarioissa käytetään yleensä sisäänrakennettua valutussuodatintyyppistä ratkaisua. Akvaarion sisälle on toiseen laitaan erotettu lasista tai pleksistä suodatinosa, joka vie akvaarion tilavuudesta noin kymmeneksen. Suodattimeen valuu vettä akvaarion yläosasta omalla painollaan. Vesi kulkee tämän jälkeen 2-3 kerroksen läpi alaspäin. Kussakin kerroksessa on erilaisia suodatusmateriaaleja, yleensä biopalloja ja vanua. Alimmasta kerroksesta vesi siirtyy suodattimen nurkkaan, jossa sijaitsee vesipumppu, joka nostaa veden takaisin akvaarioon yläkautta. Kalliimmissa akvaariomalleissa sisäinen suodatin on peitetty puujäljitelmän taakse. Halvat ilmapumppukäyttöiset pohjasuodattimet ovat suosittuja pienissä akvaarioissa. Kasvit ovat lähes poikkeuksetta muovisia. Ilmapumppuja käytetään yleisesti akvaarioissa. Tosin ulkomaljakot toimivat useinmiten täysin ilman tekniikkaa. Joskus pienet koristeelliset vesiputous- ja suihkulähdejäljitelmät panevat veden liikkeeseen tarjoten happea vedeneläville. Pohjamateriaalit ovat värikästä karkeaa soraa. Lämmittimiä ei yleensä ole edes myynnissä. Jäähdytinratkaisuja ei myöskään juuri tapaa, vaikka sellainen voisi olla joskus tarpeen. Pintavesien lämpötila on Chonburin alueella 26-32-astetta ympäri vuoden.  Valaisinratkaisuja on lähinnä kahta laatua: joko täysin ilman tai 1-2 T8-putkea. Valaisin on integroitu kalliimmissa altaissa akvaarion kanteen.

Thaimaassa kasvatettu Aasianarowana

Bangkokin Dusit-eläintarhan kalalajit.

Nuori gurami ja kilpikonna.

Surullinen gurami.

Haibarbin poikasia tukkuliikkeessä.

Karun näköinen merivesiakvaario.

Tyypillinen kultakala-akvaario

Kultakala-akvaarion valutussuodatin.

Pyrstöttömiä papukaijakirjoahvenia.

Ruokaa kaloille.

Soran pitää kuulemma olla värikästä.

Puolimetrisiä koikarppeja ja haimonneja Bangkokissa hotellin ulkopuolella.

Yksinäinen ahven beer-baarin akvaariossa.

Lemmikkikauppaa kaloilla

Suurin osa myytävistä akvaarioista on hyvin pieniä.

Kolme guramia ja alkeellinen valutussuodatin Jomtienilla.

Merihevosia myynnissä Thepprasit-markkinoilla 2011.

Meren eläviä myynnissä.

Yleinen ikävä piirre thaimaalaisiin akvaarioihin tietysti liittyy. Se on suurten kalojen pitäminen aivan liian ahtaissa altaissa. Akvaariokaloja myyvissä liikkeissä on kaupan yleisesti erittäin suuriksi kasvavia kaloja pieninä poikasina: gurameja, kiinanimukarppeja ja lapamonneja. Tietysti osa näistä pääsee suuriin ulkoaltaisiin, mutta hyvin usein näkee näitä puolimetrisiä jättiläisiä myös muutaman sadan litran akvaarioissa. Myös esimerkiksi kuivattuja merihevosia myydään kiinalaisissa "terveyskaupoissa" läjäpäin jauhettavaksi erilaisiin tarkoituksiin, puhumattakaan hainevistä.

Lähes kaikkien akvaarioliikkeiden valikoimiin kuuluvat myös merivesiakvaariot ja kalavalikoima on suhteellisen laaja. Korallit rakennetaan sen sijaan usein keinotekoisista materiaaleista. Merivesiakvaarioita asennetaan suurten yritysten yleisötiloihin tähän erikoistuneiden yritysten toimesta. Hienoja akvaarioliikkeitä löytyy lähes kaikista kaupungeista, mutta niiden löytäminen on usein vaikeaa, koska yrityksillä ei ole välttämättä englanninkielisiä nettisivuja. Lisäksi yrityksiä syntyy ja kuolee tiuhaan ja jos haet tiettyä tuttua liikettä, voi olla, että sitä ei enää seuraavana vuonna olekaan, ainakaan samassa osoitteessa. Merivesikalalajeissa kirjo on suuri. Lajit vaihtelevat kaupoissa nopeaan tahtiin ja myynnissä on paljon erikokoisia yksilöitä samasta lajista. Ne tulevat myyntiin ilmeisesti paikallisilta merialueilta. Klovnikala on viimevuosina ollut merivesilajeista suosituin.  Eräässä liikkeessä oli myynnissä myös noin puolimetrinen hai, jonka laji jäi tällä kertaa määrittämättä. Kala ui upeassa noin kolmen tuhannen litran merivesiakvaariossa. Myös merihevosia sekä rauskuja on myynnissä melko usein.

Turismi hyödyntää kaloja

Pangasianodon gigas tai sanitwongsei ruokailemassa eläinpuistossa.

Rujon näköinen kita (Pangasius-haimonni)

Haimonni juuri ennen vapautustaan.

Garra rufa-terapia käynnissä.

Kalat irrottavat kuollutta ihosolukkoa.

Sukellusharrastajat tuntevat Thaimaan upeat korallialueet. Myös kalastus viehättää monia turisteja. Kalastusretkiä järjestetään paitsi merivesikohteisiin myös suurille joille. Onneksi kaloja ei aina nykyisin enää tapeta, vaan noudatetaan yhä enemmän niin kutsuttua "catch and release"-periaatetta, missä kalat päästetään vapaaksi valokuvauksen ja punnituksen jälkeen. Paikalliset näyttävät kyllä syövän kaikkia kalalajeja valikoimatta, kalan koosta tai lajista piittaamatta. "Pyydystä ja vapauta"-periaatetta noudatetaan myös turistikohteiden Pangasius-altaissa, joissa varmaa saalista kalastetaan kasvatusaltaista. Pangasius ei näytä olevan vaatelias veden laadun suhteen. Bangkokin viemärit laskevat jokeen mustaa käsittelemätöntä jätevettä tauotta, mutta jo pienen matkan päässä monnit syövät tyytyväisinä leipää, jota heitetään veteen kalaravintoloiden terasseilta. Ruokalistalta tämä "luonnonkala" tietysti löytyy poikkeuksetta joenvarren ravintoloissa. Nauttia voi omalla vastuulla. Pangasius on kyllä kiistämättä hyvänmakuinen vaalealihainen kala, minkä jokainen voi todeta Suomessakin, koska kalaa tuodaan myös meille.

Yhä suurempaa taloudellista merkitystä on viimevuosina saavuttanut tohtorikalojen eli Garra rufien hyödyntäminen turistikohteissa. Thaimaassa näitä kaloja on miljoonittain tässä käytössä. Laji ei ole kotoperäinen, mutta sitä kasvatetaan yleisesti ja siitä löytyy valtava määrä eri värimuotoja. Tohtorikaloja pidetään yleensä noin 1000-2000-litraisessa altaassa. Yhdessä terapia-altaassa on useita satoja kaloja. Asiakkaan jalat puhdistetaan ensin liasta ja tämän jälkeen jalat laitetaan altaaseen. Hetkessä sadat kalat tulevat nyppimään asiakkaan ihoa syöden kuollutta ihokudosta. Käsittelyn hinta on noin neljä euroa varttitunnilta. Hoidon jälkeen jalkojen iho tuntuukin hyvin sileältä ja puhtaalta.

Tyypillinen kala-allas kadun varrella

Paikallisen kampaamoyrittäjän platyt ovat lisääntyneet liiaksi.
Sukusiitos on aiheuttanut kaloissa lyhytkasvuisuutta ja selkärangan vääristymiä.

Akvaarioharrastus Thaimaassa on yleisesti ottaen suositumpaa kuin Euroopassa. Kaikki "harrastajat" Kauko-Idässä eivät kuitenkaan hanki välttämättä lasista allasta, vaan kaloja pidetään lähes kaikissa vettä sisältävissä maljakoissa, altaissa ja lammissa, uima-altaita lukuunottamatta. Kurkistamalla kadun varrella olevaan ruukkuun, josta pistävät silmään upeat lumpeen lehdet ja kukat, voi melko varmasti havaita pieniä miljoonakaloja tai platyjä.  Vähänkään suuremmissa altaissa näkee koikarppeja, kultakaloja, gurameja ja pangasius-monneja. Ulkoaltaissa kaloilla on tietysti oma funktionsa myös hyttysten toukkien hävittämisessä. Viehtymys luonnon erikoisuuksiin näkyy lajivalinnoissa. Erityisessä suosiossa tuntuvat olevan erikoiset värimuodot ja "pahkapäiset" ahvenet sekä kultakalat.